Saksalais-suomalainen kuoro perustettiin 1970. Kuorolaisia on liki 40. Kuoroa on johtanut vuodesta 2018 lähtien Agnes Goerke.
Kuoron yhtenä tarkoituksena on musiikin välityksellä tuoda Suomessa esille saksan kieltä ja saksalaista kulttuuria. Kuoromatkojemme myötä myös suomalaista musiikkia on tehty tunnetuksi Saksassa ja Itämeren maissa.
Kuoro toimii yhteistyössä Suomen saksalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan kanssa. Kuoro harjoittelee seurakunnan tiloissa. Konsertit pidetään saksalaisessa kirkossa, ja kuoro laulaa kerran kuussa seurakunnan jumalanpalveluksessa. Esiintymisiä on myös muualla Suomessa ja ulkomailla lähes vuosittaisilla kuoromatkoilla.
Enemmistö kuorolaisista on suomalaisia, mutta mukana on myös lukuisia Suomessa asuvia saksalaisia. Kuoroharjoitukset pidetään pääasiassa saksaksi, mikä tekee kuorosta erityisen.
Ohjelmistomme koostuu luonnollisesti saksalaisesta kirkkomusiikista kuten kantaateista, messuista, oratorioista ja moteteista. Myös maallinen musiikki renassanssista nykyaikaan kuuluu repertuaariimme. Niin ikään laulamme mielellämme suomalaissäveltäjäjien kuten Sibeliuksen, Kuulan ja Madetojan sävellyksiä.
Kuoronjohtaja
Agnes Goerke on toiminut saksalaisen seurakunnan kanttorina ja saksalais-suomalaisen kuoron johtajana vuodesta 2018 lähtien. Hän on suorittanut kirkkomusiikin A-tutkinnon Hannoverissa. Ennen muuttoaan Suomeen 1999 hän oli kanttorina Burgdorfissa ja Düsseldorfissa. Agnesin toimintakenttää on urku- ja kamarimusiikkikonsertit ja kuoroprojektien johto anglikaanisessa seurakunnassa.
Edelliset Kuoronjohtajat
Agnes Goerke 2018 –
Riitta Laine 2000 – 2018
Liisa Malkamäki 1998 – 2000
Ritta Laine 1996 -1998
Liisa Malkamäki 1994 – 1995
Ari Häyrinen 1991 – 1994
Liisa Malkamäki 1986 – 1991
Ahti Kuorikoski 1982 – 1985
Seppo Murto 1981 – 1982
Jarmo Kokkonen 1980 – 1981
Erkki Pullinen 1974 – 1980
Kurt Manschke 1970 – 1974
Saksalais-suomalaisen kuoron viideskymmenes juhlavuosi
50 vuotta kuoron historia
Kuoron alku oli vaatimaton: vuodesta 1964 lähtien oli olemassa sen esiaste, Kati – oikeastaan Irmgard Pennasen perustama pieni kuoro, joka nimitti itseään ”laulupiiriksi”. Se koostui 15-20 nuorehkosta naisesta, jotka kokoontuivat Goethe-instituuttiin laulamaan, erityisesti kansanlauluja, yksinkertaisesti omaksi ilokseen. Vuonna 1966 tuli laulupiirin johtajaksi Gertrud Johannsen, Kati Pennasen jäätyä äitiyslomalle.
Saksalais-suomalaisen kuoron varsinaisesta perustamisesta ja sen alkuajoista kertoo vanhempi lehtori Kurt Manschke, kuoron perustaja ja ensimmäinen johtaja: ”Kun olin tullut opettajaksi saksalaiseen kouluun, pyysi saksalainen seurakunta minua johtamaan kirkkokuoroa.” Mukana oli nähtävästi laulupiiristä joitakin laulajia, joita viehätti kirkkomusiikki ja jotka olivat olleet laulamassa jumalanpalveluksissa. Hän jatkaa: ”Kuoro koostui aluksi noin 12 jäsenestä. Me vain lauloimme jonkin aikaa spontaanisti yhdessä. Kuitenkin samalla pohdimme, mitä meidän pitäisi tehdä tulevaisuudessa. Muutamien informatiivisten keskustelujen jälkeen tein ehdotuksen kirkkovaltuustolle, että koottaisiin jäseniä riippumattomaan saksalais- suomalaiseen kuoroon. Sen musiikin hengellisen osan kotipesänä olisi saksalainen seurakunta, kuoro olisi siis jatkuvasti seurakunnan käytettävissä. Kirkkovaltuusto hyväksyi tämän hankkeen ja oli valmis sitä taloudellisesti tukemaan.
Lähetettiin kutsu ensimmäisiin harjoituksiin, jotka pidettiin 18. marraskuuta 1970. Kutsussa luki: ”Saksalaisen seurakunnan, Saksalaisen koulun ja Goethe-instituutin tuella sekä Itävallan ja Sveitsin suurlähetystöjen ja Saksan Liittotasavallan kaupallisen edustuston (myöhemmin Saksan suurlähetystö) kulttuurivirkamiesten avulla tulee Helsinkiin perustaa saksankielinen kuoro.” Näihin ensimmäisiin harjoituksiin ilmaantui noin 50 osallistujaa. Lukumäärä pysytteli jonkin aikaa noin 40 laulajassa, sen jälkeen se kutistui vähitellen noin 30:een, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana se on jälleen hieman noussut.
Saksalais-suomalaisen kuoron perustamisen tarkoitus oli tehdä saksalaista kulttuuria musiikin avulla tunnetuksi Suomessa ja, kuten myöhemmin kuoron matkoilla osoittautui, esitellä Suomen kieltä ja kulttuuria Saksassa ja Itämeren alueella. Tärkeä tekijä on myös saksan kielen käyttö harjoituksissa.
Kiihkeää keskustelua siitä, millaiseen musiikkiin kuoron olisi suuntauduttava, käytiin jo Kurt Manschken aikana. Puheenjohtaja Einigin mielestä siitä olisi pitänyt kehittää oratoriokuoro. Monet kuoron jäsenet halusivat kuitenkin mieluummin rentoutua työn jälkeen yksinkertaisempien laulujen avulla. Kuoro valitsi jatkossa enimmäkseen keskitien – sillä oli myös myöhemmin mahdollisuus osoittaa, ettei herra Einigin ajatus täysin utopistinen ollut.
Kuoron varhaisin hengellinen iltamusiikkiesitys, jonka ohjelma on vielä tiedossa, toteutettiin 18.4.1971. Kolme vuotta myöhemmin johti Kurt Manschke jäähyväiskonsertissaan W.A.Mozartin G-duuri-messun.
Manschken seuraajaksi kuoronjohtajana tuli Sibelius-Akatemiasta Erkki Pullinen, joka syvällisellä ohjelmistotuntemuksellaan on antanut paljon kuorolle. Siitä lähtien, tähän päivään asti, on kuorossa myös kaksi naistenoria. Kaiken kaikkiaan astui kuoro Pullisen aikana selkeän askeleen eteenpäin. ”Rauhattomasti huiskii oikea käsivarsi läpi ilman, hermostuneina etsivät lepattavat sormet parasta tahtia, kun ne ovat sen löytäneet, iloitsee hän kuninkaallisesti” kuvasi pastori Jürgen Schulz helmikuussa 1975 herkkää taiteilijaa. Pullisen aikana muutti kuoro myös harjoituspaikkansa saksalaisesta koulusta seurakuntasaliin.
Kun Pullinen luopui 1979 kuoron johtajuudesta, vajosi se aallonpohjaan. Esille nousi jopa kysymys, pitäisikö kuoro lopettaa. Silloin tarttui puheenjohtaja Heinrich Bremer härkää sarvista, meni kirkkovaltuustoon ja piti siellä puolustuspuheen, joka ilmeisesti teki vaikutuksen. Hän kertoi yhteenvetona: ”Olen vieläkin vakuuttunut, että pelastin silloin kuoron, se ei olisi pysynyt koossa edes kymmenvuotispäiväänsä asti. Tämä pitää paikkansa; kaikkien näiden vuosien läpi on saksalainen seurakunta niin sanotusti pitänyt kuoroa hengissä maksamalla kuoronjohtajan palkkion. Sen vastikkeeksi kuoro on laulanut kerran kuukaudessa jumalanpalveluksissa, myös suurempina juhlapäivinä ja pitänyt vähintään kaksi kertaa vuodessa konsertin saksalaisessa kirkossa.” Sen suurenmoisen työ vuoksi, minkä Heinrich Bremer oli tehnyt puheenjohtajana kuoron toiminnan edistämiseksi ja tukemiseksi, hänet kutsuttiin 2012 kuoron kunniapuheenjohtajaksi.
Pullisen jälkeen tuli 1980-luvun alkupuolella useita kuoronjohtajia, jotka olivat toimessaan vain lyhyen ajan, yhdestä kolmeen vuoteen: Jarmo Kokkonen, Seppo Murto ja Ahti Kuorikoski. 1986 perusti seurakunta pysyvän kanttorinviran, jonka ensimmäiseksi hoitajaksi tuli Liisa Aho-Pynttäri, avioiduttuaan Malkamäki. Hän sai tehtäväkseen myös kuoron johtamisen. Hänen toimikaudellaan (1986-2000) olivat sijaisina Ari Häyrinen (1991-1994) ja Riitta Laine (1996-1998) Malkamäen äitiysloman aikana.
Seuraava kanttori ja kuoronjohtaja oli Riitta Laine (2000-2017). Sinnikkyydellä ja innolla hän johti meitä laulajia konserttisuorituksiin, jotka veivät meidät osaamisemme äärirajoille. Hän oli muusikkona kunnianhimoinen ja tavoitteli, ellei täydellisyyttä, niin vähintään laulusuorituksemme jatkuvaa paranemista. Keväällä 2017 kohtasi Riittaa yllättäen ennalta arvaamaton sairaus, joka lopulta syksyllä 2018 sammutti hänen elämänsä liekin.
Syksystä 2017 on Agnes Goerke toiminut kuoromme johtajana, aluksi Riitta Laineen sairaslomasijaisena, syksystä 2018 lähtien saksalaisen seurakunnan vakituisena kanttorina ja kuoronjohtajana. Kuten Riitta, on myös hän asettanut meille korkean tavoitetason. Sen vuoksi on ollut olennaista järjestää meille kuorolaisille äänenmuodostuksen jatkokoulutuskursseja laulutaitomme parantamiseksi. Tämä on vaikuttanut hedelmällisesti ohjelmavalintaan sekä konserttien tasoon. Niinpä olemme uskaltaneet ottaa ohjelmistoon entistä vaativampia kantaatteja ja messuja – ennen kaikkea W.A. Mozartin ”Requiem” maaliskuussa 2016, J.S. Bachin reformaatiokantaatin syksyllä 2017 ja J. Rheinbergerin ”Messe in f” und F. Mendelssohnin hymnin ”Hör mein Bitten” syksyllä 2018. Viidennenkymmenennen juhlavuotemme konsertteihin huhtikuussa 2020 olemme Agnesin esityksestä valinneet aivan uudenlaista musiikkia: argentiinalaisen nykysäveltäjän M. Palmerin messun ”Misa a Buenos Aires”, jossa teoksessa läpikulkevana teemana ovat argentiinalaisen tangon rytmit.
Konserttimatkat ovat muodostaneet kuoron toiminnassa tärkeän elementin jo 1970-luvulta lähtien, sillä ne vahvistavat, musikaalisten huippuhetkien ohella, kuoron yhteenkuuluvuutta ja yhteishenkeä. 50-vuotisen olemassaolonsa aikana on kuoro tehnyt 21 konserttimatkaa ulkomaille. Useimmat matkamme ovat johtaneet Saksaan, mutta myös Baltian maihin, Ruotsiin, Hollantiin, Venäjälle, Itävaltaan ja Ranskaan. Kaikki matkat ovat perustuneet ulkomaisten kuorojen, seurakuntien tai muiden organisaatioiden kutsuihin, jotka ovat lähteneet liikkeelle kuoronjohtajien tai kuoron jäsenten omien kontaktien kautta.
Kaikissa näissä maissa on meidät otettu äärimmäisen ystävällisesti vastaan, ja useimmiten lukuisalta yleisöltä on tullut rohkaisevaa palautetta. Esimerkiksi Spandaun kirkossa Berliinissä 2010 pitämässämme konsertissa, kun olimme lopettaneet ohjelmamme U. Sisakin ”Deo gratias”:lla, sanoi katolinen pappi: ”Kiitos tästä taivaallisesta laulamisesta”. Jotkut ulkomaalaiset kuorot ovat tehneet vastavierailuja luoksemme Helsinkiin: 1993, 1998 ja 2012 saksalais- venäläinen kuoro Pietarista, 2017 Desidela-kuoro Wintzenheimista Elsasista ja 2019 Kissi-kuoro Berliinistä. Meidän tähän mennessä viimeisin konserttimatkamme suuntautui syyskuussa 2019 Berliiniin ja lisäksi Wittenbergiin, jossa esiinnyimme Stadtkirchessä – kirkossa, jossa Martti Luther on saarnannut yli 2000 kertaa.
Paitsi saksalaisessa kirkossa on kuoro laulanut Suomessa noin 60 kertaa muissa kaupungeissa ja paikkakunnilla kirkoissa, vanhainkodeissa, sairaaloissa jne. Lisäksi kuoro on vuodesta 2005 lähtien tehnyt vuosittain matkan Turkuun laulaakseen yhdessä yleisön kanssa täydessä Turun tuomiokirkossa saksalaisia joululauluja. Yhteensä on kuoro esiintynyt yli 300 erilaisessa tilaisuudessa.
Yhteistyö saksalaisen seurakunnan ja kuoron välillä on jatkunut läpi vuosikymmenten elävänä ja hedelmällisenä. Kuoron laulaminen kerran kuukaudessa jumalanpalveluksissa ja muina juhlapäivinä, kuten myös kaksi kertaa vuodessa tapahtuvat konserttimme, on tärkeä osa seurakunnan musiikkielämää. Ja seurakunnan tuki on edelleen välttämätön edellytys kuoron hengissä säilymiselle. Siitä olemme kiitollisia!
Silloin, kun laulajien ja kuulijoiden lukumäärä tavallisissa jumalanpalveluksissa on suurin piirtein sama, toivoisimme joskus enemmän kävijöitä. Mutta tämän toiveen suhteen emme toki ole yksin! Joskus on myös seurakunnan taholta ymmärrettävästi arvosteltu konserttien soololaulajien ja orkesterin aiheuttamia kustannuksia. Sen vuoksi olemme iloisia, että kuoro on nyt saanut taloudellista tukea myös ulkopuolelta. Tässä asiassa on kuoron hallitus viime aikoina ollut aktiivinen.
Kuorossa on tällä hetkellä noin 40 jäsentä. Heillä on lähes aina jonkinlainen sidos Saksaan, saksan kieleen ja kulttuuriin tai henkilökohtainen kontakti saksalaisiin. Noin kolmanneksella kuoron jäsenistä on saksa äidinkielenä. Enemmistö on suomalaisia, jotka ovat käyneet Helsingin saksalaista koulua tai ovat asuneet pitkään Saksassa tai ovat saksalaisen kanssa naimisissa. Myös laulajia muista kansallisuuksista on ollut mukana. Vaativiin esiintymisiin olemme saaneet vahvistuksia myös ulkopuolelta.
Yhteensä on kuorossamme näiden 50 vuoden aikana toiminut useita satoja henkilöitä. Jotkut pidemmän, toiset lyhyemmän ajan. Keskeytyksettä on ollut mukana ydinryhmä, joka monta vuotta, jopa vuosikymmeniä on ollut kuoron kantava voima. Nykyisistä laulajista neljä on ollut kuorolle uskollisia yli neljäkymmentä vuotta. Tosin niiden lukumäärä on suuri, jotka ovat voineet laulaa mukanamme vain tilapäisesti. Tähän ryhmään kuuluvat tyypillisesti opiskelijat, harjoittelijat, Saksasta lähetetyt saksalaisen koulun opettajat tai henkilöt, jotka ammattinsa puolesta oleskelevat Suomessa vain joitakin vuosia.
Kaikki kuoron jäsenet eivät ole saksalaisen seurakunnan jäseniä, vaan heitä on houkutellut luoksemme rakkaus musiikkiin, mihin liittyy myös avoimuus hengelliseen kuoromusiikkiin. Kuoro on musiikinystävien piiri, jossa voi harjoittaa ja kehittää laulutaitoaan, missä myös tuntee olonsa hyväksi ja saa nauttia hyvästä yhteistyöstä ja miellyttävästä tunnelmasta. Voidaan myös lähteä siitä, että kaikille laulajille, ovatpa he seurakunnan jäseniä tai eivät, on seurakunnan lämmin ilmapiiri vaikuttava ja on olemassa yhteenkuuluvuus sen kanssa kapeammassa tai laajemmassa mielessä. Tässä suhteessa voimme katsoa luottavaisina tulevaisuuteen molemmilta kannoilta: niin kuoromme taipaleelle eteenpäin, kuin myös sidokselle seurakunnan kanssa.
22.2.2020, Alpo Kuparinen
Dorothea Grünzweigin kielellisellä tuella. Vuosia 1970-2010 koskevat tiedot perustuvat pitkäaikaisen puheenjohtajan, Heinrich Bremerin teksteihin. Kiitän myös Kati Pennasta hänen muistoistaan kuoron varhaisilta vuosilta.
Deutsch-Finnischer Chor 